Oikeusmurhalle voisi laittaa nyt pisteen

Torstaina 19. helmikuuta 2015 kello 13 se tuli. Nimittäin Vaasan hovioikeuden ratkaisu Anneli Auerin jutussa. Hovioikeus ratkaisi tuomariäänin 2-1, että Auer ei ole syyllinen miehensä Jukka S. Lahden murhaan. Yli sata sivua hyvin perusteltua luettavaa. Ei hovioikeus siis käyttänytkään kuukausien ratkaisuaikaa ainakaan sudokujen täyttämiseen. Laajan pro gradu -työn verran tekstiä!

Vaasan hovioikeus oli rohkea, sillä se uskalsi todella katsoa sitä tärkeintä eli näyttöä. Liian usein tuomioistuimet ratkaisevat juttunsa huonoilla perusteluilla. Auerin juttu itsessään on yksinkertainen. Huomattavasti yksinkertaisempi kuin esimerkiksi Helsingin huumepoliisista hyllytetyn poliisipomon, Jari Aarnion, juttu.

Aarnion tapaus on niin monipolvinen, että sen hahmottaminen sivujuonteineen on haastavaa jopa tuomareille. Tässäkin tapauksessa oikeusturvakysymys nostaa päätään, kun Helsingin huumepoliisin ”kilpakumppani” Keskusrikospoliisi on tutkinut Aarnion jutun. Mutta jonkun juttu nyt on vain tutkittava mitä on tapahtunut. Kohde on kuitenkin poliisipomo ja epäillyt rikokset vakavia. Aarnion tapauksessa tutkimukset ovat olleet poikkeuksellisen perusteellisia (jopa satoja miestyövuosia), kun Auerin miehen murhassa suurin piirtein oltiin vain tutkivinaan. Tekisipä mieleni sanoa kuluneesti, että loppuvaiheessa Aueria hutkittiin, ei enää tutkittu. Sitä pidetään huonon rikospaikkatutkinnan esimerkkinä.

Hovioikeuden tuli ”vain” ratkaista se, onko Auer varmasti syyllinen vai jääkö järkevää epäilyä ulkopuolisesta tekijästä. Kaksi tuomaria siis oli sitä mieltä, että järkevä epäily on olemassa. Yksi taas oli sitä mieltä, että Auer on syyllinen.

Saatan olla tylsä, jyrkkä ja idealisti, mutta Auerin tapauksessa kyse oli muusta kuin siitä, murhasiko Anneli miehensä 2006 vai ei. Minä en olisi koskaan tuominnut Aueria missään oikeusasteessa käytössä olleen näytön perusteella. Poliisin 2006 alkanut tunarointi esitutkinnassa on ollut niin rajua, että tutkimusten perusteella ei ketään olisi voinut tuomita henkirikoksesta. Siihen ei ollut yksinkertaisesti eväitä.

Murhan tuomio on elinkausi vankeutta. Jos poliisin esitutkinnan taso on luokatonta, sen tulokset ovat epäillyn tai syytetyn kannalta niin käyttökelvottomat, ettei mielestäni yksikään vastuullinen tuomari lähde nuijimaan elinkautista pöytään. Jos lähtee, on tuomarin ammattitaidossa, moraalissa, lukutaidossa ja laintulkinnassa jotakin pahasti pielessä. Myös poliisi ja syyttäjä saavat mennä itseensä.

Jos Suomea pidetään jonkinlaisena oikeusvaltiona, tulee vastaavanlainen oikeusmurha tulla ratkaistuksi muuten kuin soutamalla tahmeasti läpi kaikki oikeusasteet. Saada jopa käsittely Korkeimpaan oikeuteen saakka, joka päätti sitten palauttaa jutun alioikeuteen. Jos näyttö on käytännössä kelvotonta, olisi juttu pitänyt jättää syyttämättä jo ennen ensimmäistä käräjäoikeuskäsittelyä.

Äärimmäisen noloa oikeusjärjestelmälle on se, että Korkein oikeus harhautettiin palauttamaan juttu alioikeuteen. Sille kerrottiin, että on tullut runsaasti Auerin syyllisyyden puolesta puhuvaa näyttöä. Näinhän ei todellisuudessa ollut. Naurettavin ja oudoin käänne hovioikeudessa oli viimeisenä käsittelypäivänä loppulausuntojen aikaan todisteeksi ilmestynyt näppylähanska. Sitä ei oltu nähty julkisuudessa ennen vuotta 2014 ja varsinainen surmatyö tapahtui kahdeksan vuotta aiemmin. Surkuhupaisaa.

Kun joku on vaarassa joutua elinkaudeksi vankeuteen, tulee poliisin, syyttäjän ja oikeuden tehdä työnsä luotettavammin ja nopeammin kuin Auerin tapauksessa. Nyt poliisi ja oikeuslaitos saattoivat itsensä naurunalaiseksi sekä suuren kansan silmissä poukkoilevaksi ja arvaamattomaksi orgaaniksi. Samalla tuhottiin yhden naisen ja tämän perheen elämä.

Nähtäväksi jää, hakeeko jutun syyttäjä Kalle Kulmala valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta. Jos hakee ja saa sen, on mahdollista, että Korkein oikeus tekee vielä kerran 180 asteen käännöksen jutussa. Toivottavasti syyttäjä tyytyy ratkaisuun ja jättää oikeusmurhaamisen tähän. Vaikka syyttäjän tehtävä on syyttää, täytyy tämän olla oikeudenmukainen ja noudattaa Suomen lakia. Murhatuomioon se ei nyt vain Vaasan hovioikeudenkaan mielestä riitä. Olkoonkin ratkaisu äänestyksen tulos.

Anneli Auerin jutussa on hovioikeuden ratkaisusta huolimatta pelkkiä uhreja.

Tämän blogin kirjoittaja, Radio Ravun päätoimittaja Mikko Sokero, käsittelee Anneli Auerin hovioikeusratkaisua varatuomari Jari Pekkasen kanssa ensi tiistaina kello 13-14 Rikosradiossa osoitteessa www.radiorapu.com. Jos et pääse tuolloin radion (pk-seudulla taajuus 89,7 MHz) tai koneen ääreen, voit kuunnella ohjelman myöhemmin podcastina osoitteessa www.radiorapu.com.

MikkoSokero
Sitoutumaton Helsinki

Takana yli neljännesvuosisata media-alalla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu